Lugeja kiri

Tereh! Moa tahasi teete kaasin puhua veidü sidä vanna kielt, midä puhusivad meite esiesä äike vai vai esiimä imä-imä (ämm), ehkä üle sa´a vuasta iest.

Tee jauks onvad nied sonad ninda vierad, että tee äi sua neist vissiste kihko arvo. Egä miäki kaiki õmma piastä vällä metle. Moal ono ikke veike spikker ies kua, kois oiete tämä papperi pial vällä aimap. Nüid lähma siss etessi, mi peräst moo teite aiga kulotan.

Tee kaik õletä nöhkaned, että vanambal aal puhusivad vanad oobiss tõisite, ku praegalt. Tämä ono jo uvvitav. Niid tehka pruavi jo akkaka rääkmä isi koa. Näituseks, puhus kiegi nabramies nigu liiga Suame vuhti. Si õligi siss meite murre vai sie mes tämäst järgi õli jäend. Tämä olla Iesti jo Suame kiele rajapialne murre. Johudakka (tuletaga miele) siss moned sonad jo tee tiete ninda algost. Pitkäpiäle tulevad jo toised sanad kua jo õlete muadikas, si että kaik vana ono jo nüid inn. Si saamme vassassutte joba teeneteesä kaasin jütta aada.

Koi õletta nöhkaned, si miä tarvitan pali õ-sid sial, kos tõistel on o. Mua kodo põlnd õ-d liialt, koid nabramies meni õttse üle õttrapello puest massinaeli õstama, sist eli õli õttsas. Koi moa õlin viel veike junep, si meite kodo õlid kirjakielised sonad ikke murdelopused a üsna pali õli koa niid sonnu, mi õlid algoperased. Koi moa õmma sugupuud tein, si näin, että üheksmatõisendama sa`andi keskel õlid tarvitatod viel n omastavva käände lopud. Nt tämä elas Joentaga, Mäentaga, Soontaga. Kiel, miel, viel õli üle kogo Iesti nindamuadi. Põlnd kõrvi katte üttemuodi täüsialikot. Mugavamb õli jo inämbiste puhuda ni, koi kiel suu sehen käüs. Aabetsatarkus õmma keskmurde kaasin tuli siss piale jo tei meite kiele tõisembass. Nigu joba saita arvo, moa valitsin sije nied aonad, mihikesed olisid sovilikommad ennevanasemba koneviije tudvostammisse tarvis. Mool meni ikke üle vuasta, koi että sonad tulivad miele jo netist saisin pali juure koa.

Iad opmist! Saamma siss ühükerra kosagi kokko!